"Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla..." ;)

Satumetsä, ollapa keiju:) Niklas, tässähän joutuu joka päivä vaihtamaan taustakuvaa, kun aina tulee ihanampia!

Ihan kiva nähdä välillä kuvia muualtakin kuin Helsingistä. Varsinkin tällaisia hienoja luontokuvia on aina ilo katsella! :) Onhan Helsingissäkin toki luontoa, mutta tämänkaltaiset maisemat taitavat olla harvassa.

Hieno valo ja muhevat vihreän sävyt.

No nyt tuli hieno luontokuva! Muheva metsämaisema - oikea "maalaus"

rupesi heti tekemään mieli metsään vaeltelemaan tai sieneen, kiitos...... kesä tule jo!!........

Kodikas vaikutelma; katsoja on kuin metsänhenki, kurkistelee siimeksestään. Keskialueen aukko näyttää pariovilta. Symboleissa löytyy: metsä, ja valon viitoittama polku.

Näettekö tuolla toisen kaatuneen rungon vieressä nalle PUHin kurkkimassa? IHAA.. Todellinen satukuva.

Tässä on taas kuva, jonka ote tuntuu pitävän. Vetää salaperäisesti puoleensa, tuo mieleen Baudelairen runon Vastaavuuksia: "On Luonto temppeli, sen pylväät elävät, / epäselviä sanoja joskus ne humisevat..."

Maisemaan tekee mieli mennä seikkailemaan, kurkistamaan, mitä mutkan tai puun takana on.

Tästä tuli jostain syystä mieleen, että myös kaupunkia pitäisi suunnitella ihmisen luontainen uteliaisuus ja tutkimusmatkailijan luonne mielessä. Ympäristö vaikuttaa mieleen. Kun kaikki on neliötä ja aukiota, lasia ja terästä, huollettua ruohokenttää, ei mielikuvitukselle ja samoamiselle jää tilaa. Mielummin istun kahvilaan kotoisalle sivukujalle, jossa köynnökset peittävät talojen seinät kuin isolle tuuliselle aukiolle, jota reunustavat liikehuoneistot kyltteineen.

Meillä on taipumus nopeasti purkaa rapistunut vanha rakennus, joka voitaisiin kunnostamalla jättää uudessa käyttötarkoituksessaan rikastuttamaan kaupunkikuvaa, tuomaan sinne kerroksia. Miksi?

Mallia meille kaupunkiinkin näistä Sääksjärven satumaisista maisemista ja tunnelmista, jotka vetävät puoleensa ja joissa tekisi mieli kulkea :-) Mielenkiintoa ylläpitäisivät kosketeltavat ja katseen vangitsevat muodot ja materiaalit, kääntyvät tiet ja kujat, kauniit sisäpihat ja mielenkiintoiset korttelit, vanhojen talojen koristeellisuus ja uusien yllätykset, monipuoliset viheralueet, joissa jokaista kaatunutta puuta ei rahdattaisi heti pois kuin rikollista vaan lapset saisivat kiivetä yli ja ryömiä ali.

Monelle on tullut halu astua kuvaan. Onko joku lukenut Sven Lindqvistin teoksen Myytti Wu Tao-tzusta? Hän oli kuulemma taidemaalari, joka eräänä päivänä taputti käsiään yhteen ja astui maalaukseensa.

Mitäs jos taputamme kaikki käsiä yhteen yhtaikaa ja lähdetään tutustumaan tuohon satumetsään? Niklas tietenkin saa kunnian astua ensimmäisenä;)

PS. Kirja on todellinen lukuelämys, jos vähänkään kiinnostaa taide: sen asema, suhde todellisuuteen, oikeutus jne. Suosittelen!

Hyvän värinen vihreä, saanko ottaa tämän kuvan taustakuvakseni??
Jookos?