Tää on upea. Tässä on sellaista talvista apaattista tunnelmaa.

Joo, hieno on! Niukat elementit (jalanjäljet, sorsa ja sula jää) sommittelussa tekevät tästä kuvasta teoksen. Jälleen kerran: vähän on paljon!

Liittyy mukavasti edelliseen kuvaan. Jäljet paljastavat - prinsessa Ruusunen on kävellyt suoraan - Matti peijakas on kääntynyt keskustasta vasemmalle.

No, miksi enää kuikuilla kurittoman linnun perään...

Mainio, toimii loistavasti edellisen kuvan kanssa. Tällaiset pienet tarinat Helsingistä ovat mielestäni sivuston parasta antia. Edellinen kuva sellaisenaan olisi voinut olla vaikka esimerkki sarjasta "ainakaan näin ei oteta onnistuneita luontokuvia", mutta yhdessä tämän kuvan kanssa silläkin on oma tärkeä paikkansa :)

Otin vähän samantapaisen kuvan jäällä kävelevistä poroista.

No, voi! Näinkö siinä sitten kävi. Jospa vielä tultaisiin yhteen kevään sulavesissä.. Odotan kolmatta "sorsaruutua" - miten pariskunnan tarina eteneekään..?