mahtava foto,jälleen kerran.....kiitos.

Hienoa "taustakuvadisainia" taas - mutta kuka jaksaa koko ajan vaihdella... no, ensivaikutelma: pääskysten rivitalo - lyhdyt jo sytytetty siivekkäille kesävieraille. Taivas silkkiä, jolle tuuli kuljetti elävän akvarellin.

Ihania taas kaikki kuvat:)
Käy pliis kuvaamassa Hesassa ne ihanat vaaleanpunaisena kukkivat puut. En tiedä nimeä. Ja unohdin tietysti kameran kotiin.

Paula...........minä jaksan :) ......nyt laitan
just tämän foton taustakuvaksi.sääli kun en nää
näitä fotoja seuraavaan viikkoon,koska lähden
itse etelän lämpöön...

No kyllähän minäkin jaksan. Kunhan puhun. Tää on vaan jotenkin niin riemullista tää riutuminen... ja mä vaan ihmettelen, miten sä Hara tosiaan kestät viikon - en mä vaan kestäis...

Kai se on sitten kestettävä. Sitäpaitsi olet kyllä lomasi ansainnut, joten hyvää matkaa - ja tervetuloa taas takaisin iloksemme!

Just tota puuta tarkotin:) Ihana! Kiitos!
Onko se todella kirsikkapuu? Keskellä Helsinkiä?
Jos on, ni syksyllä napsimaan kirsikoita parempiin suihin Hesalaiset:)

Jos Niklas on viikon veke, kandee kirsikkapuiden loistavaa kukintaa katsella livenä! Hesassa niitä näkee mm. Metsätalon sisäpihalla (Unionink. 40), Alppipuistossa Linnanmäen kupeessa, Mäntymäellä vinosti Oopperaa vastapäätä, Lääkäritalon seinustalla Vallilassa (Mäkelänk. alku), Temppeliaukion kirkon tuntumassa Töölössä ja Roihuvuoren japanilaistyylisessä puistossa. Joskus aikoinaan Japanin keisari vieraili täällä ja lahjoitti muistaakseni kymmenen kirsikkapuuta Helsingille. Lienevätkö juuri niitä, en tiedä.

Tuo vaaleanpunaisen kukintansa jo lopettanut puu on rusokirsikka (Prunus sargentii). Se ei tee hedelmiä Suomen oloissa; paikoin se tosin tekee niin, mutta ne eivät ole syötävinä tunnettuja. Hedelmäpuina tunnettuja ovat puolestaan aivan eri lajit, kuten imeläkirsikka (Prunus avium) ja hapankirsikka (Prunus cerasus). Olen laittanut omaan blogiini kuvia kukkivista rusokirsikoista. Siellä on paljon muutakin kasveihin liittyvää. Käykää katsomassa!

Kirsikkapuut on tosi kivoja :). Mutta tästä kuvasta pieni kommentti: se on yllättävän hyvä. Se on osa mun maisemaa. Pienenä asuttiin ihan Lintsin vieressä ja ihan kirjaimellisesti vietettiin siellä iltoja; lorvaillen ja popparia syöden. Kun katsoin tota tavallaan yksinkertaista kuvaa, se tuntui paljon. Kun on pukeutunut liian kevyesti ja illalla ylhäällä on jo viileää. Kun ei ole rahaa mennä enää yhteenkään laitteeseen ja kun on niin väsynyt, ettei välitä vaikka penkit ovat menneestä sateesta kastuneet ja kylmänkosteus hytisyttää. Kiitos kuvasta.

Mun suosikkipaikka...