Hesan ruska muistuttaa tulostaan. Vaikuttaa, että siitä tulee upea. Kuvassasi kivat värien vastakohtaisuudet.

Hienot värit, jotka muistuttaa siitä miksi pidänkään kaikkein eniten juuri syksystä.

Puun rungosta tulee mieleeni vasemmalle kääntynyt jänis jonka yksi korva on näkyvissä, se kurkottelee etujaloillaan ylös vasemmalle... Kuono, vai mikä jäniksellä on, ja vasen silmä selvästi näkyvissä.

Antaa mulle vapauden valita, olenko putoamassa puusta vai puuhun...

Siitä tietää syksyn tulleen, kun auringonvalo on tuon väristä. Jokaiselle vuodenajalle on oma auringonvalonsa ja tuo puuhun osuva valo on syksyä.

Onpas ihana! Eikun kiipeilemään.

p.s. Johtuukohan näytöstäni, kuvasta vai luonnon omista väreistä, että kuvan sävyt näyttävät niin voimakkailta?

Ihana satupuu! Tuonne olisi mukava kiivetä tähyilemään ulkoisia ja sisäisiä maisemia. Kuva on siitä kiva, että se on levoton ja rauhallinen yhtä aikaa. Ja mitkä värit!

Että antaako siivet mielikuvitukselle? Kyllä vaan; tämähän on oikea satujen emäpuu!

No, kylläpäs tätä nyt joutuu miettimään... olisko (ylösalaisin käännettynä) villaisiin sukkahousuihin pukeutunut mustekala, joka suihkuttaa klorofylliä ja hemoglobiinia maailmaan... hm, myös samoja fiiliksiä Annulin kanssa; levottomuus yhdistyneenä rauhallisuuteen. Vastakohtien sopusointu näkyy mun mielestä usein Niklaksen kuvissa.

Minusta kuva näyttää kartalta; ihan samoja värejä: vuoria, vesistöjä, alankoja.

Hmmm... Olen katsellut tätä kuvaa jo useampana päivänä ja miettinyt, mikä voisi olla se asia, jota Niklas ajaa takaa. Puun rungon kuvioinnista tulee minulle mieleen vesilinnun höyhenpeite ja voisinpa kuvan oikesta laidasta löytää linnun pään, jossa nokka on kääntyneenä oikealle yläviistoon. Näitä muita oksia on sitten vaikeampi yhdistää tähän visioon, parhaimmalla kotibongarin taidollakaan! :) Ehkä siinä voisi olla satulintu tuhannen ja yhden lammen tarinoista koristeellisen kruununsa kera...

Hieno poikkeuksellisen lämmin syyspäivä, vaikka nythän on vielä melkein kesä kyseessä.

..paitsi toinen vaahtera.