Helsinki: Potkukelkat päivälevolla Suomenlinnan Isossa Mustasaaressa. Rakennus on sama kuin 9.2.2005 otetussa kuvassa. Vastaavaa vanhahtavaa sävytystä kokeilin viimeksi 4.5.2005.

Kuvattu 12.03.2006 (sunnuntai) klo 13.58   |   Suuri versio

sea

Miltä vuosikymmeneltä tämä on? ;)

18.03.2006 klo 00.29

Jonna

Hyvin sopii tähän kuvaan tuo sävytys :) Muutenkin mukava kuva. Tulee mieleen että äiti ja lapsi ovat laittaneet "äidin ja lapsen" parkkiin ja menneet sisälle kuumalle kaakaolle :)

18.03.2006 klo 01.15

Tuula

Rujous. Se on ensimmäinen mielleyhtymäni. Kuin raajarikkoinen mies, (sodassa rampautunut). Ja kylmää on kohtelu, pakkaseen jätetään. Tämä on kuin niiden kaikkien satojen - tuhansien - sotilaiden kuolinhuuto silloin, kun Suomenlinna oli sotakäytössä. Ahdistavaa.

18.03.2006 klo 01.34

Tuula

ja miksi tämä ahdistaa? Tuo seinä tuntuu kaatuvan päälle, ja toisessa talossa ikkunoista tuikkiva valo on liian heikko, ei sillä pärjää, ei se pelasta, ei se lohduta.

18.03.2006 klo 01.38

Iines

Minusta tämä on kaikin tavoin positiivinen ja valoisa, tulevaisuuteen uskova kuva. Kelkat on huolellisesti laitettu seinää vasten odottamaan seuraavaa käyttöä, huolehtien siitä, että jalakset eivät ruostu.

Ja kiva, että pikku Annelilla on ikioma kelkka. Tässä perheessä liikutaan yhdessä.

18.03.2006 klo 10.06

Ankka

Hauska kuva ja hyvin sävy sopii tunnelmaan. Kun avasin kuvan, katsoin että oho, se on jäänyt väärinpäin. Mutta hyvä idea nostaa potkuri seinälle, enpä ole ennen tajunnut.
Helsinkiläiset ovat tosi fiksuja!

18.03.2006 klo 10.13

Tuula

Nuo kelkat ovat olleet tuossa kauan, ei näy niiden omistajien jalanjälkiä ollenkaan... Hylättyjä, unohdettuja. En tiedä, vaikka kuinka yritän katsoa kuvaa positiivisin mielin, ei onnistu. Vaan miksi pitäisikään? Jokaisella on omat ahdistuksen kuvansa, värinsä, symbolinsa.

18.03.2006 klo 11.14

Paula

Jotain haikeaa autiutta, ehkä. Mutta sitten kiinnittyy huomio mielenkiintoiseen seikkaan: kelkat nojaavat sekä kallioon että varjoihinsa... (ja runoa alkaa syntyä)

18.03.2006 klo 12.07

Iines

Totta, Tuula että ei näy jälkiä ja että kuvan kokee omasta mielentilastaan käsin. Kaikki "tulkinnat" ovat oikeita.

Kiinnitin huomiota tuohon tippumisvanaan räystään alla. On siis satanut yöllä lunta, aika kevyesti ja ehkä vähän märkää, mutta riittävästi peittämään äidin ja Annelin jalanläljet. :)

18.03.2006 klo 12.10

riitta

aihe abstrahoidun maalauksen lähtökohdaksi. siristäkää silmiänne.

18.03.2006 klo 13.25

Niklas Sjöblom

Minäkin huomasin jalanjälkien puuttumisen, mutta siitä huolimatta kirjoitin kuvatekstiin kelkkojen päivälevosta. Kyseessä lienee siis kuitenkin pitempikin lepo, elleivät sitten nämä kelkat elä aivan omaa, ihmisistä riippumatonta elämää. Iines, minusta tuo tippumisvana ja lumen yleinen muhkuraisuus kielii pikemminkin siitä, että lunta EI ole satanut vähään aikaan. :)

18.03.2006 klo 13.55

Jukka

Ensi katsomalta kuva näytti "mitään sanomattomalta". Vein kuvan sitten "shoppiin" ja muutin hieman keskisävyjä vaaleammaksi. Tunnelma muuttui heti keväiseksi, joka lienee tarkoitus. Samalla palasi mieleen ajat jolloin itse kuvailin keväthangilla ensimmäisiä musta-valkoisia kuviani.
(kauan sitten) Minua tässä kuvassa miellyttää sen valokuvamaisuus - nähtynä oman kuvaushistoriani perspektiivistä. Mitä sävyihin tulee - tässä aiheessa arviointia vaikeuttaa screenien erilaiset kalibroinnit. Mikä yhdelle on liian tumma on toiselle miellyttävä jne.

18.03.2006 klo 14.14

Iines

Totta niinkin, että oikeasti voi olla, ettei ole satanut vähään aikaan.

On kuitenkin olemassa äärimmäinen mahdolisuus, eli se että maa on ollut aika sileäksi nuoltu tuosta kohtaa, joten jalanjäljet eivät ole alunperinkään erottuneet. Yön aikana sitten on satanut ensin vähän lunta ja sitten se on muuttunut vetiseksi tippeeksi. ;)

Niin tai näin, lasin voi nähdä myös puolitäytenä, kun pinnistelee..:)

18.03.2006 klo 14.29

KooTee

Hyvä foto! Tähän sävytys sopii ja tuo meleen menneen elämän ja tulevan kevään.

18.03.2006 klo 19.39

Tuula

Jaa-a, pitäisikohän minun nyt ottaa herne nenään, kun kaikki ovat eri mieltä kuin minä:)

Se on kyllä jännää, miten kuvan voi nähdä niin eri tavalla.
Useimmat selvästi luottavat seinään ja siihen voi rauhassa laittaa kelkkoja vähäksi aikaa säilöön.

Minä taas näen seinän, joka on kaatumassa, ja sitä yritetään epätoivoisesti pitää pystyssä noin heiveröisin keinoin... Muistuttaa elämääni, monta kertaa on tuntunut yhtä heiveröiseltä kuin noista kelkoista. No, nyt uitiin syviin vesiin.

18.03.2006 klo 22.41

Marjo

Aika on pysähtynyt....tykkään tästä fiiliksestä, ja paljon!

19.03.2006 klo 19.08

Anna

No onpa synkkä sävy. Kaunis asetelma ja aihe,mutta jotenkin pelottava. Ihan kuin yön valo, sota-aika. mutta kaunis on kuitenkin minunkin mielestäni!

19.03.2006 klo 22.16

- Jore -

Tässä kuvassa on tunnelmaa. Sellaista 50-luvun henkeä, vaikka itse olenken enemmän 60-lukulainen. Upea.

22.03.2006 klo 22.11

Lea Oksanen


Lapsuuden maisema
Tupsahtipa tutun näköinen kuva,kaukaa muistoista,unohtuneesta.
Näinhän me Suomenlinnassa "parkkeerasimme" kelkkamme.
Upeita kuvia! Seuraan mielenkiinnolla jospa tulisi lisää Suomen-
linna aihetta.
T:Lea

30.03.2006 klo 22.12

Lasse

Lea! Yritähän etusivun vasemmassa reunassa olevaa haku -palvelua. Kirjoita hakusanaksi "Suomenlinna" ja paina enteriä:)

30.03.2006 klo 22.33

Heli

Miten tuleekaan lapsuus mieleen, tuolla Nurmon perukoilla. Isä opetti nostamaan potkukelkan vasten navetanseinää, nottei nuoskalumi ole aamulla jalaksissa kiinni.

Mulle tulee tästä ihan hyvä fiilis. ESLA:n potkukelkat kunniaan! Hih! (Eslakin on Nurmossa)

01.04.2006 klo 21.08

PK

Jostain syystä minulle tulee mieleen tästä kuvasta jokin vanha Peppi Pitkätossu elokuva!

20.01.2007 klo 19.27

Kommentoi tätä kuvaa

 



Ei näy kommenttisi yhteydessä.

 


Nimesi toimii linkkinä kotisivullesi.

Haluatko selaimen muistavan tietosi?



Kommentin linkit tulisi merkitä html-koodilla <a href="http://...">linkkiteksti</a>.

Täytä ainakin siniset kentät, kiitos!
 

 

Lähetä kommenttisi vain kerran!

Uusimmat kommentit kaikista kuvista ja molemmista kieliversioista

taivasalla.net