Pinkki Namukirkko o parempi. Se en ollut minä. :D

En tiedä minäkään, mutta kuva oli hieno tosiaan!

Minä se olin! Olen pitkin talvea vain nautiskellut kuvistasi - etenkin kohtuullisen runsaasta Suokki- ja meriaihe tarjonnasta - niitä sen kummemmin kommentoimatta. Mutta lauantaina kun bongasimme sinut kuvaamassa en malttanut olla "häiritsemättä". Kiitos vielä myös näin sähköisesti loistavista sivuistasi ja antoisia keväisiä kuvauspäiviä!

Tuntemattomista tervehtijöistä ja Suokista puheenollen; näin sinut kaksi kertaa pääsiäisen aikaan ja olin kummallakin kerralla vähällä tulla moikkaamaan ja vihjaamaan kuvauskohteesta. Taidan kuitenkin olla joko liian hidas tai arka, kun en saanut aikaiseksi... :) Hesarissakin mainitut kaksi mandariinisorsaa nimittäin majailivat Katajanokanrannan puistikossa vuorokauden verran ja niistä olisi voinut saada veikeitä kuvia. Puisto on muutenkin aika hieno paikka kuvata, etenkin sinisellä hetkellä (jos niin hämärässä voi kuvata), kun Suomenlinnan kirkon valaistus luo upean kontrastin ympäröivän maiseman värille. Lisäksi meri on vielä jäässä ja sekin voisi olla dokumentoinnin arvoinen seikka, näin myöhään keväällä. Varsinkin, kun puiston lumi on jo sulanut ja nurmi alkaa vihertää.

Jehna! Menin jopa niin pitkälle, että otin selvää kännykkänumerostasi ja kirjoitin tekstiviestin mandariinisorsista, mutta hetken harkittuani ajattelin, että on liian tungettelevaa lähetellä tekstareita ja että olet varmaan pääsiäisenvietossa muissa maisemissa, enkä sitten pistänytkään viestiä matkaan. Sitten näin sinut heti seuraavana päivänä... Muuten, kirjoittettuani edellisen kommentin (jäästä Matruusinpuiston edessä) lähdin ulos. Ja kappas, aurinko ja tuuli olivat tehneet tehtävänsä: missä vielä aamuseitsemältä aukeni rosoinen jääkenttä, velloi nyt meri vapaana. Kevät etenee...