Helsinki: Oikeustalo, Salmisaaren voimalaitoksen piiput, Lauttasaaren silta ja Lauttasaarensalmen ylle kohoava täysikuu. Kuvattu iltahämärissä Lauttasaaren itärannalta kohti Ruoholahtea.

Kuvattu 16.11.2005 (keskiviikko) klo 16.28   |   Suuri versio

Burre

Kuljen välillä tosta ja ei "näytä" samalta paikalta kuvassa. Pitäs itekin kuvailla enemmän kotikaupunkiani. Iltakuvissa on oma tunnelmansa.

19.11.2005 klo 00.39

Jaana

Pieni korjaus tuohon tekstiin. Piiput ovat kyllä Salmisaaren voimalaitoksen, mutta se jää tuon uuden Oikeuslaitoksen rakennuksen taakse.

19.11.2005 klo 14.17

Niklas Sjöblom

Jaana, kiitos oikaisusta. On totta että kuvateksti on nyt harhaanjohtava. Muutan sen seuraavan päivityksen yhteydessä.

19.11.2005 klo 20.34

kirsikka

Tästä kuvasta tuli mieleeni, että syy, miksi ihailen hieman rosoisia, kantaa ottavia ja yllättäviä kuvia(si) taitaa olla se, että olen itse sellainen. Tällainen pysähtynyt tunnelma, jossa kaikki on siistiä viimeistä piirtoa myöten taas pikemminkin saa mieleni levottomaksi. Eikö ole hassua.

19.11.2005 klo 22.35

Paula

Muakin tää kuva ahdistaa, mutta pikemminkin siitä syystä, että kaikki ei ole kohdallaan. Tai siis on - ja ei ole. Mutta siis kuu on tässä jotenkin ahtaalla. Sen pitäis olla kuunsilta, joka on pääosassa, mutta nyt kaikki onkin mustien piippujen hallussa. Ihan pelottaa ettei niin vaan oliskin - siis että runot on kuolleet, hautautuneet noen alle.

20.11.2005 klo 01.05

kirsikka

Aivan. Kuu mahtuu vielä juuri ja juuri heittämään siltansa veteen. Mutta sen silta ei ole ainoa, monta pienempää on ilmestynyt viereen.

20.11.2005 klo 14.26

Hannu-Pekka

Sommittelu ei oikein pelaa tässä kuvassa?
Miksi vasemmalla on niin tummaa... Ja etualalla on kuunsilta ja kivi, taustalla taas rakennus ja toinenkin, kokonaisuus hajoaa liian moneen osaan. Kuvassa on liikaa tavaraa - informaatiota. Värisävy ok, muttei se riitä pelastamaan kuvaa.
Ei kuvia voi tarkastella pelkkien tuntemusten perusteella - toki se on sallittua, mutta silloin puhutaan vain omista fiiliksistä. Valokuvaaminen on hyvin vaikeaa ja hyviä kuvia syntyy harvoin, jos ollenkaan. Suurin osa Niklaksen kuvista on tavanomaisia otoksia ilman ylistysaineksia!

25.11.2005 klo 02.13

Paula

Kiitos Hannu-Pekka ajatusmaailmaa virkistävästä provosoinnista! Ensimmäiseksi joudun miettimään kysymystä "omista tuntemuksista". Siis että kuinka kirjanoppinut pitää olla ja miltä alalta, että on oikeutettu objektiivisen näkemyksen esittämiseen? Mielestäni nämäkin Niklaksen kuvat ovat hyvin semioottinen juttu, intertekstuaalinen: muutakin kuin vain värejä, mittasusteita, valoa jne. Moninaisten kommentoijien äänten kautta saadaan tuntumaa sekä tuttuun että uuteen tuntemattomaan. Lähtökohta on kuitenkin aina KUVA, enemmän tai vähemmän. Missä määrin - sekin on kiinnostava kysymys.

25.11.2005 klo 13.08

Paula

Se on juuri fiilis, jonka herkkäsieluinen taiteilija saa katsojassa syntymään! En minä tahdo vakiraameja, en kiristäviä kielioppeja. Tahdon nähdä ripauksen outoa. Osittaisen käsittämättömyyden. Tuo mystinen tumma, kuten kivikin... hyvä niitä on vähän miettiä.

26.11.2005 klo 19.52

Kommentoi tätä kuvaa

 



Ei näy kommenttisi yhteydessä.

 


Nimesi toimii linkkinä kotisivullesi.

Haluatko selaimen muistavan tietosi?



Kommentin linkit tulisi merkitä html-koodilla <a href="http://...">linkkiteksti</a>.

Täytä ainakin siniset kentät, kiitos!
 

 

Lähetä kommenttisi vain kerran!

Uusimmat kommentit kaikista kuvista ja molemmista kieliversioista

taivasalla.net